Joka aamu nainen kävelee kaupunkia halkovalle joelle, ylittää sillan, kääntyy ja kulkee sillan yli yhä uudelleen ja uudelleen. Hän tuntee kehossaan vieroitusoireet, tyhjyyden kemiallisen reaktion. Hän oli hullaantunut ja syöksynyt suhteeseen, joka päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Heillä ei ollut yhteistä kotimaata eikä äidinkieltä. Jäljelle jäivät paljaat ruumiit, niiden sidokset ja seokset. Sillalla nainen kääntelee sanoja, pohtii käsitteitä ja yrittää löytää selityksen, purkaa kaiken tapahtuneen atomeihin ja kvarkkeihin.
Eron kemiallinen kaava on intensiivinen ja lyyrinen kuvaus rakkaudesta, rajoista ja menneisyyden painosta. Hauraiden siteiden ja kovien arvojen maailmassa se kysyy, kenellä on mahdollisuus rakastaa. Kaiken taustalla välkehtii Budapestin kaupunkia halkova Tonava, joka tulvii yli äyräiden hetkenä minä hyvänsä.