Eroosio on muototietoista kielirunoutta ja edeltäjänsä Epätietokirjan (ntamo 2010) tavoin yhtä aikaa poeettisen aforistinen ja aforistisen poeettinen. Se koostuu paljolti tekstuaalisista siirtolohkareista, joiden sijoittamista ja käyttöä leimaa äärimmilleen viety, mutta kuitenkin - kirjan teeman mukaisesti - samalla koko ajan rapautuva ytimekkyys. Tarkastelukulma on korostetun yksilöllinen, mutta silti lukija kokee saavansa tietoa planeetan ja kulttuurin tilasta. Timo Salo kirjoittaa niin kuin Franz Kafka, joka olisi saanut käsiinsä Gunnar Björlingin värikynät.
Eroosion myötä Timo Salon täysin omintakeinen kirjoitustyyli saavuttaa ainutkertaisuuden mitat.