Järisyttävä omaelämäkerrallinen romaani siitä, kun oma lapsi sijoitetaan pois kotoa, siitä kun on itse ollut lapsena sijoiltaan.
Kirjailija alkaa kerätä kokoon tarinaa omasta esikoislapsestaan. Lapsesta, jonka pahoinvointi ja käytöshäiriöt johtivat lopulta siihen, että hänet sijoitettiin asumaan laitokseen.
Nyt vasta, kun asiat ovat jo hyvin, uskaltaa äiti sanoittaa oman hätänsä ja syyllisyytensä: Mitä virheitä minä tein, miten minua vastaan rikottiin ja miksi lapseni on joutunut särkymään minun särkymiseni vuoksi?
Maria Peuran romaani on yltiöpäisen rehellinen ja lyyrisen kaunis kuvaus traumojen kehistä, väkivallan vaikutuksista ja mahdollisuudesta valoon, selviytymiseen.