Eläkkeellä oleva lääkäri kertoo haikurunojen kautta sisäisestä etsinnästään.
Hävitä este,
jota ei ole. Siinä
elämäntyöni.
“Etsijän päiväkirjassa etsitään sitä, mitä on alati etsittävä, vaikkei se ole koskaan ollut kadoksissa. Sen sijaan löytyy paljon muuta. Lukija tempautuu mukaan löytämään asioita, jotka eivät ole hukassa.
Etsijän päiväkirjan lukija lähtee etsijän kanssa kimalteleville laduille, syksyn poluille, levähtämään saunan terassilla, haistelemaan kevään kukkia. Välillä kihahtaa miellyttävä hiki otsalle, välillä pysähdytään tasaamaan hengitystä, aina on tahti sellainen että ehtii keskustella, kuunnella, muistella, tuumia: löytää.
I. R. Oksan oivaltava haikurunosarja osoittautuu kertomukseksi itseään etsivästä ihmisestä. Hänen ironiansa ja itseironiansa kumpuavat syvästä myötätunnosta ja huolenpidosta. Luonnonhavainnot havahduttavat: pohtiiko ihminen luontoa vai luonto ihmistä? Sanojen takana häämöttää jokin olennainen, jokin mitä ei sanoin voi sanoa. Etsiä sitä voi ja täytyy.”
Kai Nieminen