Schaumanin sisarukset syntyivät 1870-luvulla. Kaksi vuotta Sigridiä vanhempi Eugen päätyi kansallismarttyyriksi ammuttuaan kanraalikuvernööri Bobrikovin ja sen jälkeen itsensä. Kuvataiteilijana ja kriitikkona uran tehnyt Sigrid eli 101-vuotiaaksi ja osallistui vielä 1978 Amos Andersonin taidemuseossa järjestetyn satavuotisnäyttelynsä avajaisiin. Hän nousi yhdeksi kansallistaiteilijoistamme, vaikka maalasi mieluummin Ranskassa eikä ollut erityisen innostunut suomalaisesta maisemasta. Sarjakuvan tapahtumat nähdään Sigridin silmin. Hän seuraa sydän syrjällään, kuinka veli tavoittelee rakkautta ja tarkoitusta elämälleen. Sisarusten vahva yhteys säilyi Eugenin kuolemaan saakka. Senkin jälkeen isänmaan suuren pojan varjo seurasi Sigridiä.