Talvisodan seurauksena käynnistyi noin 400 000 henkilön evakuoinnit Luovutetusta Karjalasta Sisä-Suomeen. Valtava siirtoväen kuljetusoperaatio oli mahdollista suhteellisen lyhyessä ajassa maan kattavaa rautatieverkkoa hyödyntäen. Kirjassa kuvataan siviiliväestön evakuointisuunnitelmien tilannetta ennen talvisotaa ja jatkosotaa sekä rautatien merkitystä evakuoinnissa. Luovutetusta Karjalasta oli suhteellisen hyvät rautatieyhteydet länteen Matkaselän, Elisenvaaran ja Viipurin risteysasemien kautta. Tarkemmin tarkastellaan evakuointeja Raja-Karjalasta ja Keski-Karjalasta Keski-Suomeen.
Talvisodan evakuoinneissa Keski-Suomi oli salmilaisten, suojärveläisten, kurkijokelaisten ja lahdenpohjalaisten pääsijoitusalue. Jatkosodan jälkeisissä evakuoinneissa Keski-Suomi oli Sortavalan maalaiskunnan pääsijoitusalue. Lisäksi siirtoväkeä saapui suurempia määriä myös mm. Sakkolasta ja Pyhäjärvi Vpl:tä Kannakselta. Näiden pitäjien siirtoväkiajan etenemistä on tarkasteltu hieman lähemmin.
Jyväskylän pohjoispuolella sijainnut Suolahden kauppalan rautatieasema toimi porttina naapurikuntiin kuten Äänekoskelle, Saarijärvelle ja Viitasaarelle talvisodan evakuoinneissa. Jatkosodan evakuoinneissa pohjoisen Keski-Suomen junien pääteasemana oli Äänekoski. Kirjan lopussa kuvataan siirtoväen sopeutumista alueelle Suolahden karjalaseuran toiminnan kautta vuosina 1944-69. Äänekosken seudulle sijoittui paljon siirtoväkitaustaista teollisuustyöväkeä, mutta myös jonkin verran mm. maatalousväkeä, liikkeenharjoittajia, rautatieläisiä ja virkamieskuntaa.