Kirja käsittelee tekoälyn ja filosofian suhdetta erityisesti Tapio Ahokallion esittämän "Käsitteellisyyden tietoteorian" (tietoteoreettisen teismin) pohjalta.
Kirja on rakennettu keskusteluina, joissa Ahokallio esittää kymmenen teesiään, joihin tekoäly (ChatGPT) vastaa, ja Ahokallio puolestaan kommentoi näitä vastauksia. Teemat käsittelevät erityisesti käsitteitä, elämystä, tietoisuutta ja niiden olemusta sekä todellisuuden luonnetta.
Keskeisiä väitteitä kirjassa ovat mm.:
Materiaalisten objektien havaitseminen edellyttää elämyksiä ja käsitteitä.
Kaikki käsitteet ja havainnot pohjautuvat ihmisen tietokykyyn, eivätkä ne tavoita objektiivista todellisuutta.
Todellisuus itsessään (an sich) on ihmiselle tavoittamaton, transsendentti.
Tekoäly edustaa empirismiä ja materialismia, kun taas Ahokallion käsitteellisyyden tietoteoria edustaa episteemistä idealismia, jossa todellisuus rakentuu käsitteellisyydelle ja transsendentille Jumalalle.
Kirjassa korostetaan filosofisten keskusteluiden merkitystä ja kritisoidaan tekoälyn ja luonnontieteen kyvyttömyyttä käsitellä todellisuutta riittävän syvällisesti.
Teos päättyy synteesiin, Teilhard de Chardinin evoluutioteoriaan.