Ryssland anföll Estland i november 1918, vilket ledde till det estniska frihetskriget (1918-1920). Estland bad om hjälp av de nordiska länderna och Storbritannien. Finland svarade på esternas vädjan och lyckades snabbt värva en frivilligkår till Estlands undsättning. 3900 finländare deltog frivilligt i den estniska armén, varav nästan 600 var finlandssvenskar.
Största delen av de frivilliga var unga och oerfarna. Medelåldern var 22 år, men till och med 14-åringar deltog i kriget. Somliga hade erfarenhet från inbördeskriget eller skyddskåren. 400 finlandssvenskar deltog i den första finska frivilligkåren, som leddes av Martin Ekström från Sverige. På två veckor hade den första finska frivilligkåren avancerat 200 kilometer och erövrat Narva vid den ryska gränsen.
De finländska frivilliga uppfyllde sin uppgift. Estland vann sin frihet och självständighet. Det var det enda frändefolkskriget som slutade med vinst. 24 finlandssvenskar stupade i kriget.
Venäjä hyökkäsi Viroon marraskuussa 1918, mikä johti Viron vapaussotaan (1918-1920). Viro pyysi apua Pohjoismailta ja Iso-Britannialta. Suomi vastasi virolaisten vetoomukseen ja onnistui nopeasti värväämään vapaaehtoisjoukon Viron avustamiseksi. Viron armeijaan ilmoittautui vapaaehtoiseksi 3 900 suomalaista, joista lähes 600 oli suomenruotsalaisia. Suurin osa vapaaehtoisista oli nuoria ja kokemattomia. Suomenruotsalaisten keski-ikä oli 22 vuotta, mutta jopa 14-vuotiaat osallistuivat sotaan. Joillakin oli kokemusta sisällissodasta tai suojeluskunnasta. Viron vapaussodassa kaatui 24 suomenruotsalaista ja kymmeniä haavoittui. Ensimmäiseen suomalaiseen vapaaehtoisjoukkoon, jota johti ruotsalainen Martin Ekström, osallistui 400 suomenruotsalaista, eli kolmasosa joukon vahvuudesta. Kahdessa viikossa ensimmäinen suomalainen vapaaehtoisjoukko oli edennyt 200 kilometriä ja vallannut Narvan Venäjän rajalla. Suomalaiset vapaaehtoiset täyttivät tehtävänsä. Viro saavutti vapautensa ja itsenäisyytensä. Se oli ainoa heimosota, joka päättyi voittoon.