Ihmislajin synty on seurausta yhden kehitysvaiheen ennennäkemättömästä korostumisesta, jossa täysikasvuiseen jäi yliannos lapsuudesta periytyviä puolustusmekanismeja. Tahdon, järjen, pelon ja häpeän kaltaiset mekanismit auttoivat aikuiset yksilöt selviämään hengissä vaikeissa olosuhteissa. Säilymisen hintana oli kuitenkin yksinäisyys ja ihmiselle luonteenomainen ja hyvin humaanilta näyttävä kommunikaation, yhteyden etsimisen ja ymmärtämisen kaipuu.
Ihmislajin syntyyn vaikutti vuosimiljoonien ikäinen ihmissukuisten geneettinen poikkeavuus, joka alkoi muuttua vallitsevaksi piirteeksi noin 100 000 vuotta sitten. Geenivirhe teki ihmisestä luontoon sopeutumattoman ja psyykkisesti keskenkasvuisen olennon, joka etsii jatkuvasti syitä omalle epätietoisuudelleen. Tieto ihmisen muinaisista lajityypillisistä juurista hävisi ajan saatossa ja muuttui myytiksi. Sivilisaatiot rakensivat ihmiskeskeiset kulttuurinsa myyttien kirjaimellisten tulkintojen pohjalle.
Teos haastaa vakiintuneet ihmiskäsitykset väittäessään, että kulttuurimme ei olekaan vähittäisen kehittymisen tulos, vaan yhden perinnöllisen ominaisuuden seuraus. Sen keskeisiä käsitteitä ovat aikuisuus, keskenkasvuisuus, inhimillisyys, tahto, järki, mieli, minuus, tietoisuus ja tajunta. Kirja perustuu olemassa olevien löytöjen ja näkemysten uudelleentulkintaan. Asiat on pyritty esittämään niin, ettei niiden ymmärtämiseen tarvita tieteellistä oppineisuutta.