Loppukesän iltana kaksi nuorta miestä lähtee samanaikaisesti kulkemaan Turun katuja. Yksi on luovuttanut elämässään ja ylpeä siitä, toinen jaksaa vielä yrittää vaikka näkee avoimien ovien jo sulkeutuvan. He päätyvät saman kapakkapöydän ääreen, eikä kumpikaan ole enää ennallaan.
Matka öisen kaupungin läpi on täynnä ihmisiä, kohtaamisia ja ristiriitoja, törmäyksiä filosofiaan, musiikkiin ja erikoisiin sääilmiöihin, askartelun merkitystä unohtamatta. Voiko elä mästä selvitä vihaamalla kanssamatkustajiaan? Onko optimismi lopulta itsepetosta?
Reko Latvanen päivittää esikoisromaanissaan beat-kirjallisuuden ja undergroundin perintöä 2020-luvulle - tietenkin Turussa. Äkkiväärä proosa pallottelee vaihtuvia perspektiivejä ja tyylejä sadusta tajunnanvirtaan, keskiössä ristiriitaiset päähenkilöt, jotka eivät ehkä tiedä vielä kaikkea luulemaansa ihmisenä olemisesta.