olen päiväyön yhdysolennon
hyveelliseksi verhotun pahuuden
ja myös elämällä menehtymisen kuvaaja
ihmiset luulevat sellaisen runouden olevan
perin ikävää sekä vaikeaa tahi negatiivista
hakiessaan intohimon tuottamaa mielihyvää
he torjuvat ajatuksen itselleen liian työläänä
en halua vaivaa karttavien harmia tunnolleni
suon onnen odotusten täydentyä tyhjyyteensä
ahneuden kasvaa eriytymisensä kylläisyyteen
intohimojensa sitten nääntyessä janonsa loputtomuuteen
he huomaavat viimein tuntevansa lorunoni ja tarunoni