Kuuntelin nimismiestä toisella korvalla ja tarkastelin kuolleen kasvoja sängyssä. Nuorehko mies. Luoti oli lävistänyt vasemman ohimon. Pää oli kääntynyt tärskystä, veri haavasta oli valunut vainajan silmään ja luikerrellut siitä miehen kaulaan ja valkoiselle lakanalle. Sytyttämätön savuke kädessään ammutun kasvoille oli jäänyt ällistynyt ilme. Kokemuksesta tiesin, kuolema oli tullut heti. - Oikeakätinen ampuja, ja murhatun ilmeestä päätellen tälle nähtävästi tuttu, mutisin enemmän itselleni kuin nimismiehelle ja vedin lakanan kokonaan pois vainajan päältä. Mies oli alaston, vain verinen tunnuslevy kaulassa. - Häävuode, sanoi nimismies...