Kirjan alussa vanhat ystävykset tapaavat alkukesästä terassilla sattumalta toisensa. Ennemmin tai myöhemmin tällaisissa kohtaamisissa puheen aiheeksi nousevat menneet hyvät ajat, jolla yleensä tarkoitetaan yhteisiä nuoruusvuosia. Nyt toinen kyseenalaistaa tuon sanonnan kysymällä 'olivatko ne niin hyviä aikoja?' Hänellä on ehkä omasta tilanteestaan johtuen tarve muistella ja pohdiskella maallisen vaelluksensa kipupisteitä, arvoja ja muita elämäänsä vaikuttaneita tekijöitä. Kesän aikana he ehtivät yhdessä käsittelemään monia iloisia, kipeitä ja turhan usein suomalaiselle miehelle vaikeasti käsiteltäviä asioita.
Vakavampien asioiden ohella he kevennykseksi osin kieli poskessa pohdiskelevat yhteiskunnan menoa, joten instituutiot ja poliitikot saavat teoksessa ansaitsemansa kohtelun.
Kirjan läpikantavana teemana on nuoruuden muistoista kumpuava tummien silmien aiheuttama rakkaustarina, todellinen tai illuusio, se jääköön lukijan harkittavaksi.