"Häpp hiuka! sanottiin lapsuudessani, kun joku oli tehnyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Lause oli nuhteleva. Yleensä se riitti kaltaiselleni kiltille ja ujolle maalaistytölle.
Kun nyt keski-ikäisenä kirjoitan runoja aiheista, joista silloin vaiettiin tai vain kuiskailtiin, tuli lause mieleeni. Mikä mainioin nimi murrerunokirjalleni!"
Oili Vainion ensimmäinen murrerunokokoelma Hilman tippaleippi (omakustanne 2004) sisälsi kevyttä ja osin kirpeääkin parisuhderunoutta. Mukanan oli aimo annos itseironiaa, jota löytyy myös tästä kokoelmasta. Osansa saavat niin ikuiset poikamiehet kuin miestään valittavat aviovaimotkin. Ote on "liäväst myrkylline", kuten Oili Vainio itse sanoo eräässä runossa itsestään. Huumoria ei kokoelmasta silti puutu. Runoista huokuu positiivinen varaus elämään.