Toisessa runokirjassaan Satu Mäkinen tutkii matkaa vaikeasta masennuksesta kohti valoisampaa elämää. Teoksen runoista kuuluu läpi epätoivo, kun edessä on pelkkää pimeyttä. Runot kertovat myös siitä taistelusta, minkä joutuu käymään itsensä kanssa, ennen kuin voi sanoa löytäneensä tien pois synkkyydestä.