Hellaakosken tyhjä ja täysi keskittyy kirjailijan elämään vuosina 1929-1948. Jääpeili-kokoelma päätti runoilijan hedelmällisen 1920-luvun, mutta 1930-luvulla intohimo tieteeseen katkaisi Hellaakosken yhteydet runouteen yli kymmeneksi vuodeksi. Hän karkotti lyriikan persoonansa ulkopuolelle: sydän sai mennä, järki hallita. Talvisodan syttyminen järkytti Hellaakosken murtumisen rajalle, mutta saattoi kirjailijan taas runon piiriin. Sotavuosien kokoelmat toivat Hellaakosken myös keskelle kirjallisia kiistoja, jotka rauhan tullen kärjistyivät dramaattisesti.
Tarkka kuvaa elävästi vaikeiden vuosien kitkeriä kulttuurisotia, Hellaakosken tuskallista muodonmuutosta ja lopulta Huojuvat keulat -kokoelman suurta taiteellista voittoa.