Helsinki 1960 on aikamatka suurten ikäluokkien lapsuuteen - pääkaupunkiin, joka kasvoi kovaa vauhtia uusiin esikaupunkeihin. Vuonna 1960 Helsinki oli lähes 450 000 asukkaan kaupunki, jossa valtaosa väestöstä asui vanhassa kantakaupungissa ja jota ympäröi pääosin maaseutumaisesti asutetut Espoon ja Helsingin maalaiskunnat. Helsinki eli uuden ajan kynnyksellä: ensimmäiset lähiöt olivat kohonneet Herttoniemeen ja Munkkivuoreen, ja kantakaupungissa vanhat puutalot saivat väistyä modernien kerrostalojen tieltä Kalliossa ja myös Hermannissa. Kaupunki sai ensimmäisen yleiskaavansa, jossa kaupunkiin suunniteltiin lukuisia uusia asuinalueita ja valtaväyliä. Joukkoliikenteen selkärangaksi suunniteltiin sadan aseman metroverkkoa, ja lisääntyvälle henkilöautoliikenteelle rakennettiin maan ensimmäisiä moottoriteitä.
Helsinki 1960 esittelee suurten muutosten kynnyksellä olevaa kaupunkia valokuvin ja kartoin. Koko kaupungin alueen kattava varhainen osoitekartta näyttää yksityiskohtaisesti, millainen kaupunki oli vuosikymmenen vaihtuessa. Kartta ulottuu lännessä Tapiolaan ja Leppävaaraan, pohjoisessa Tikkurilaan ja Hakunilaan ja idässä Östersundomiin ja Vuosaareen. Vanhan kartan rinnalla on esitetty nykypäivän kartta paikantamisen helpottamiseksi. Vanhat valokuvat kuljettavat nostalgisiin tunnelmiin helsinkiläisten arkeen ja juhlaan. Kirjan alkuosassa esitellään kaupungin nykyisyyttä ja tulevaisuudensuunnitelmia vuonna 1960 teemakartoin, kuvin ja tekstein.