Rajalat ovat haaveilleet omakotitalosta viisi vuotta, säästäneet sitä varten pääomaa kolme vuotta ja etsineet sopivaa netissä ja asuntonäytöillä yli vuoden. Sopiva talo löytyy notkosta, omasta rauhasta, keskeltä kolmentuhannen neliön hoidettua pihaa. Kaupanpäälle tulevat leikkimökki, hiekkalaatikko ja mansikkamaa. Myyjä ylistää taloa, kuinka helppoa siellä on ollut hengittää.
Unelma onnesta muuttuu painajaiseksi, kun uusi koti paljastuu hometaloksi. Seuraa pitkä ja hankala selvitysten sarja, jonka kulussa horjuvat paitsi talous ja terveys myös hermot ja avioliitto. Silti vastaus on aina sama: talosta otetut näytteet alittavat lievästi mikrobipitoisuuksille asetetut raja-arvot, eikä niillä ole oikeudellista näyttöä.
Kolmas lapsi tekee tuloaan. Kulut kasaantuvat. Myyjä kiistää kaiken ja sosiaalitoimistosta ei heru apua. Ainoaksi keinoksi jää talonkunnostus hinnalla millä hyvänsä. Perheenisä, äidinkielenopettaja Anselmi huomaa suomen kielen rakenteita ja korjauslukumerkintöjä enemmän tarvitsevansa talonkorjaustaitoja. Hän löytää vertaistukea internetin Home Sweet Home -keskusteluryhmästä, jossa myös kostonhimoiset kohtalotoverit puivat kokemuksiaan. Huijaus ja raivo byrokratiaa kohtaan sysäävät perheenisän radikaaleihin tekoihin.
Pekka Aittakumpu (s. 1981) on toiminut muun muassa puhelinmyyjänä, kivityömiehenä, tavaratalon osastovastaavana, toimittajana ja seurakuntapastorina. Hänellä on kokemusta hometalossa asumisesta, mikä innoitti esikoisromaanin kirjoittamiseen. Näppäimistöön Aittakumpu tarttuu iltaisin muun perheen nukkuessa.