Temmesläinen Lauri Honka vietti parhaat nuoruusvuotensa sotahommissa. 18-vuotiaana suojeluskuntapoikana hän aloitti talvisodan Limingassa siltavartijana. Viisi vuotta myöhemmin vuoden 1944 marraskuussa hänet kotiutettiin 23-vuotiaana ilmavoimien luutnanttina ja kolmen sodan veteraanina.
Lauri Honka teki jo talvisodan aikana muistiinpanoja ja vuoden 1942 alusta lähtien hän piti tarkkaa päiväkirjaa. Päiväkirjojen lisäksi hän kir-joitti sota-ajastaan myöhemmin erillisiä tarinoita, joita on tässä kirjassa liitetty päiväkirjojen lomaan aikajärjestyksessä. Mukana on myös pieni osa Laurin saamasta ja lähettämästä kenttäpostista.
Lauri Honka voitti tällä aineistolla Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Sota-arkiston järjestämän sotakirjeiden keruukilpailun vuonna 1994. Nyt materiaali on julkaistu, ja Lauri Hongan muistiinpanoista syntyi yhtenäinen nuoren miehen kertomus viime sotiemme ajalta.
Päiväkirjojen tekstiä on tarkennettu ja kommentoitu alaviitteillä. Kirjassa on myös erillisiä katsauksia sotatilanteen etenemisestä, jotta Lauri Hongan sotavaellus olisi helpompi sijoittaa suurempaan viitekehykseen. Kirjassa on runsas henkilökohtainen kuvitus.
"Tarinat alkavat itsestäkin tuntua uskomattomilta. Etenkin noilla lentävillä ruumisarkuilla lentäminen oli melkoinen kokemus. Pääasia oli, että annetut tehtävät täytettiin niin hyvin kuin kulloinkin voitiin, ja vakaviakaan vaiheita ei väistetty. Ilo otettiin irti silloin, kun se oli saatavissa. Olimme silloin nuoria ja elimme nuorten lailla aina, kun siihen oli mahdollisuuksia. Tämän muistakoon jokainen, joka näitä muisteluksiani lukee. Ikäpolvemme nuoruuteen kuului SOTA. Elämä sotareissullani oli ajoittain värikästä ja ainakin vaihtelevaa."