Ken hänet tiellään kerran kohtaa,
sitä milloinkaan ei voi unohtaa.
On hiuksensa puhdasta hopeaa
ja tahtonsa terästä lujempaa.
Vaan silmissä asuu lempeys syvä
ja rinnassa sydän viisas, hyvä.
Ei pimeyskään voi sammuttaa,
Tätä liekkiä kirkkaasti loistavaa.
Sillä läpi tulen ja kuoleman,
matka kulkenut on Hopealiljan.