Huippu-urheilijan elämänkulku -teoksessa tarkastellaan sitä, miten joukko suomalaisia on kasvanut ja sosiaalistunut huippu-urheilijoiksi 2000-luvun Suomessa. Lisäksi tutkitaan tekijöitä, jotka ovat johtaneet joidenkin uran lopettamiseen aivan huipun kynnyksellä. Oman näkökulmansa tuovat monikulttuuriset urheilijat, joita tarkastellaan sekä erikseen että osana huippuja ja lopettaneita. Aineistona ovat 96 urheilijan elämäkerralliset haastattelut. Haastateltavat edustavat 45 eri urheilulajia ja jakautuvat analyysissa joukkuelajien, perinteisten yksilölajien ja elämäntapalajien urheilijoihin.
Haastatteluaineistoa tutkitaan elämänkulkuanalyysin tutkimuskehikon avulla. Tutkimus tuo näkyviin ne prosessit, sosiaaliset verkostot, pääomat, keskeiset siirtymät ja yksilöiden oman toiminnan, joiden kautta haastateltavat ovat kasvaneet huippu-urheilijoiksi. Samalla elämäntarinat kytkeytyvät aikaan ja paikkaan - 2000-luvun alun nopeasti muuttuvaan Suomeen. Urheilijoiden elämänkuluissa perheen liikuntaan sosialistava merkitys näyttäytyy vahvana. Keskeisiä ovat myös normatiiviset siirtymät, eli oikea-aikainen eteneminen harrastamisen vaiheesta seuraavaan. Tärkeä on havainto siitä, että keskeisessä asemassa huipun saavuttamisen kannalta ovat lasten omaehtoinen leikkiminen, liikunta ja pelailu sekä monilajisuus. Sen sijaan liika kiirehtiminen tai liian varhain aloitettu kova harjoittelu johtaa useimmiten lopettamiseen. Tutkimuksen tuloksia peilataan kansainväliseen tutkimustietoon läpi kirjan.
Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää liikuntapolitiikassa, huippu-urheilun kehittämistyössä, lasten ja nuorten liikunnan organisoinnissa ja laajemmin liikunnan edistämisessä. Samalla kirja avaa liikunnasta ja urheilusta kiinnostuneille kattavan ja rikkaan kuvauksen 2000-luvun urheilijuudesta, sen haasteista ja mahdollisuuksista.