”Oletko koskaan etsinyt itseäsi
pimeinä aamuyön tunteina
ja löytänyt seuraksesi vain tuskaa.”
Kun on tarponut vihan ja surun sekamelskassa, joutunut katkeruuden vangiksi, koskettanut pelon ja epätoivon miinakenttää, oksentanut aamulla inhonsa ja nähnyt ympärillään vain turvattomuutta, tietää, että ainoaksi toivoksi jää usko parempaan huomiseen. Hukutettuja unelmia on vahva kosketuspinta tunteille ja kokemuksille, joista vaietaan, joita kartetaan ja jopa pelätään. Se ei jätä kylmäksi melankolian ystäviä ja tekee tilaa myös omille tulkinnoille. Kirja on pitkä tie ja prosessi, jonka lopussa näkyy jo hivenen luottoa ja uskoa tulevaan. Valoa.