Hulanjoen tarinat (1941) on Xiao Hongin viimeiseksi jäänyt teos. Sitä pidetään yleisesti hänen parhaimpanaan. Omaelämäkerrallisen romaanin keskiössä on varakkaan perheen tytär, joka elää suojattua mutta ikävystyttävää elämää ainoana ystävänään oma isoisänsä. Lukijan eteen piirtyy tarkkanäköinen kuvaus pienen koilliskiinalaisen kaupungin elämästä 1900-luvun alkupuolella. Teos esittelee elävästi aikansa omintakeisia, paikoin hullunkurisiakin perinteitä ja uskomuksia, mutta valottaa myös ihmiselon nurjia puolia, kuten köyhyyttä ja epäonnisia naiskohtaloita. Oman lisänsä tarinoihin tuovat värikkäät kyläläiset: vääräsuu Feng, setä You ja monet muut.