Kansainvälisen politiikan emiritusprofessori Vilho Harle tarkastelee hyvän ja pahan taistelua, jossa pahuuden edustajaa sanotaan 'Viholliseksi'.
Hyvän ja pahan taistelu on aina tulkintaa, retoriikkaa. Taistelulla on pohjimmiltaan uskonnollinen luonne - silloinkin kun se ilmaistaan maallistuneen poliittisin termein.
Kirja kartoittaa hyvän ja pahan taistelun uskonnollisia ja myös poliittisia ilmentymiä vanhalta ajalta. Uuden ja nykyajan tarkastelun kohteena ovat Yhdysvaltojen, Venäjän, Euroopan ja myös Suomen edustamat hyvän ja pahan taistelun ilmentymät. Niissä kaikissa viitataan myös Ukrainan sotaan.
Hyvän ja pahan taistelun retoriikka on myös Venäjän (ulko)poliittisen kulttuurin ydinaluetta. Taistelulla on odotettu uskonnollinen sävy riippumatta siitä, onko kieli avoimen uskonnollista vai maallistunutta poliittista kieltä.
Hyvän ja pahan retoriikalle on vaihtoehto: eturistiriitoja voidaan sovitella ja niistä voidaan neuvotella parhaiten ennen sodan puhkeamista. Osapuolet eivät ole hyvän ja pahan taistelun vankeja sodan aikanakaan, sodasta on mahdollista irtautua.
”Vihollisesta puhuminen on poliittinen valinta: ristiriitaa tai sotaa ei ole pakko määritellä hyvän ja pahan taisteluksi.”