Kaikki jäähyväiset eivät tunnu jäähyväisiltä silloin, kun ne tapahtuvat. Joskus rakkaus päättyy, vaikka molemmat jäävät. Joskus poissaolo sulkee oven, jota ei enää voi avata. Jokaisella menetyksellä on oma hiljaisuutensa. Hyvän ja pahan yön sadut on tummanhehkuinen runokokoelma rakkauden, menetyksen ja surun monista kasvoista. Sen runoissa kesäyön huuma vaihtuu sydänyön railoihin, lapsuuden sadut heräävät kummituksina ja rakastetut muuttuvat luurangoiksi. Joutsenet kantavat muistoja, meri vaikenee ja menneet surut kietoutuvat uusiin – kadottamatta omia tarinoitaan. Kokoelma kulkee kaipauksen, hajoamisen ja irti päästämisen läpi kohti kysymystä:
Kuinka monenlaisen menetyksen läpi ihmisen on kuljettava löytääkseen jälleen omat ääriviivansa?