Niin on tämäkin soppa saatu kokoon keitetyksi.
Paljon on taas särkyneitä unelmia kaivettu jostain,
Sairaankipeän, rikkonaisen elämän sirpaleista kyhätty mosaiikki,
palat sekaisin ja kuitenkin
jokin punainen lanka tässäkin kynäelmässä on.
Sieltä lapsellisen ensirakkauden odotuksesta,
elämän sotkuisaan vyyhteen
Toivon ja epätoivon tuskaisasta taistelusta onnen kentällä
ja jotenkin se valo pilkistää synkkyyden keskeltä...
Demonit jääkööt kauas taakse.