Ihmeiden saaren eli Allotrian löytävät kadonneen Atlantiksen etsijät, jotka ovat lähteneet laivallaan ruttoa pakoon 1300-luvun Balkanilta ja Genovasta. Retkeen osallistunut genovalainen Niccolo Casarmana kirjoitti myöhemmin matkakertomuksen suojelijansa ruhtinas Lorenzon di Sciarran tutkimusmatkasta. Allotrian saarivaltion olivat perustaneet Platonin opetuslapset oppi-isänsä ihanteita noudattaen 700 vuotta aikaisemmin. Tuon ajan kuluessa utooppinen valtio ja sen maallistunut käytännöllinen elämäntapa oli kehittynyt miltei täydelliseksi äärimmilleen viedyn demokratian ja yhteiskunnallisen vapauden hengessä. Miltei kaikki 1900-luvun keksinnöt olivat muodossa tai toisessa olemassa itseliikkuvine liikennevälineineen, viestimineen jopa alkeellista ”internettiä” myöten, ja mikä pelottavinta, myös tuhoaseineen, joita saarivaltio oli valmis käyttämään ihanteellisen eristyksensä suojelemiseksi. Mutta pinnan alla kypsyi ei vain vallankumouksen, vaan myös luonnonvoimien purkaus...
Virolaisen pakolaiskirjailijan Karl Ristikivin (1912-1977) romaani on eräänlainen fiktio fiktiossa, jossa tekijä väittää vain välittävänsä keskiajalla eläneen Niccolo Casarmanan teoksen nykylukijalle.
Ruotsissa 1964 ilmestynyt teos on filosofisia historiallisia romaaneja kirjoittaneen Ristikivin leikkimielisimpiä teoksia, jossa on selvästi havaittava yhteiskuntakriittinen sävy.
Virolainen klassikkokirjailija Karl Ristikivi (1912-1977) pakeni vuonna 1943 sotaa ja
kotimaansa neuvostomiehitystä Suomeen ja pian sen jälkeen Ruotsiin, jossa hän asui loppuelämänsä. Ristikiven laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, runoutta, kritiikkejä ja lastenkirjoja. Ristikiven tuotannosta on suomennettu varhaiset romaanit Yrttitarha (1945) ja Oikeamielisen miehen talo (1953) sekä runokokoelma Ihmisen matka (1998). Enostone-kustantamo on julkaissut Jouko Vanhasen suomentamina Ristikiven romaanit Sielujen yö (2022) ja Rooman päiväkirja (2024).