Ikävä johon tuuli ei osu on Lahtimiehen toinen runoteos, jossa rakkaus löytyy yhteydestä toiseen ihmiseen ja omaan itseen. Niin runoissa kuin kuvissakin on vaikutteita Lapin luonnosta.
iho ei muista sanoja
vain sylin ikävä toiseen syliin
pimeän tullen katseet kääntyvät pois
oliko niitä
ei ääntä, ei valoa
pimeässä kosketus jää