Kirjoittaja kokee avaran tilan merkitykselliseksi ajan, veden ja jään sekä taivaan avarassa. Mieluisat paikan kokemukset luonnossa ja läheisissä ihmissuhteissa toteutuvat erilaisten tilojen kehyksissä.
Pyrkimys kauneuden ja hyvyyden kokemiseen antaa elämälle syvyyttä. Luomakunta herättää ihmetystä ja läheisten poisnukuttua suru kirkastuu sulavan hopeavuoren toivoksi.