Tässä kirjassa puhuu Helvi-äiti ja tekstien toimittaminen kirjaksi tuli spontaanisti heti mieleeni postuumina kunnianosoituksena hänelle ja henkisenä perintönä suvun jälkipolville siitä, kuinka kallein uhrauksin tämän maan vapaus on lunastettu ja kuinka kipeä asia hänelle oli rakkaan kotiseudun Karjalan ja erityisesti Suojärven ja sen keskuksen Suvilahden menetys, jonka kipeys vain kasvoi ikääntymisen mukana. Lukemalla Helvin kirjoituksia ei voi tulla muuhun tulokseen kuin, että meidän sukupolvemme on päässyt helpolla.