Luis Astorgan muistelmat ovat väkevä silminnäkijäkertomus siitä, millaista yhteiskuntaa edistyksellinen presidentti Allende tavoitteli. Muistelmat kirjaavat myös puhuttelevasti sen äärimmäisen julmuuden, jolla chileläinen unelma tuhottiin: tuhannet ihmiset tapettiin, kymmeniä tuhansia kidutettiin ja sadat tuhannet ajettiin maanpakoon.
Vuoden 1973 verinen sotilasvallankaappaus ajoi Astorgan pakolaiseksi Suomeen. Siitä alkoi hänen vaativa sopeutumisensa maanpakolaisuuteen, mutta myös suuri rakkautensa Suomeen. Astorga perusti perheen suomalaisen naisen kanssa, ja hänellä on perspektiiviä tarkastella suomalaista yhteiskuntaa tarkkanäköisesti ja välillä kriittisestikin. Hän ilmaisee kiitollisuutensa suomalaisten syvästä solidaarisuudesta, jolla ensimmäinen pakolaisryhmä otettiin vastaan.
Kirjan kiinnostavimpia tasoja on Suomen kehitysyhteistyövaroilla tehdyn metsäsuunnitelman kohtalo. Suunnitelma valmistui pari viikkoa ennen sotilasvallankaappausta, ja kaoottisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa se jäi Augusto Pinochetin diktatuurin käsiin.