Arkkitehtuurihistoriaan alaan kuuluva tutkimus kuvaa yksityiskohtaisesti kahden helsinkiläisen toimistotalon rakennusvaiheita vuosina 1948-1953. Kohteet kertovat koneellisen ilmanvaihtoteknologian integroimisesta moderniin toimistoarkkitehtuuriin ja rakennuttajien, arkkitehtien ja LVI-insinöörien yhteistyöstä.
Eteläranta 10:ssä sijaitsevan Teollisuuskeskuksen suunnitteli arkkitehti Viljo Rewell (1910-1964) ja Imatran Voima Oy:n Voimatalon Aarne Ervi (1910-1977). Teollisuuskeskukseen asennettiin yhdysvaltalainen Carrier Weathermaster -laitteisto, jonka maahantuonti sotakorvausaikana oli poliittinen taidonnäyte. Tutkimus esittelee diplomi-insinööri Torsten Kranckin (1896-1973), jolla oli merkittävä rooli neuvottelijana ja LVI-suunnittelijana. Voimataloon Valmet Oy Lentokonetehdas asensi koneellisen tulo-poistoilmanvaihtolaitoksen sotakoneista ylijääneestä alumiinipellistä ja teollisti huoneilmanvaihdon sotien jälkeisessä siviilituotannossa.
Tapauskohteiden käytäntöteoreettinen tutkimusote painottaa arkkitehtuurin ja talotekniikan materiaalisuutta, suunnittelijoiden ja laitevalmistajien osaamista ja mukavuusilmanvaihdon poliittisia ja taloudellisia merkityksiä. Tutkimuksessa pohditaan
ilmastointiteollisuuden ja nykyisten sosiaalisten käytäntöjen vaikutuksia sisäilman hallintaan. Päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta koneellinen ilmanvaihto ja ilmastointi lisäävät energiankulutusta ja vaikeuttavat ilmastonmuutoksen hillintää.