"Hylkypapin inspiroitunut ilolaulu/kärsimysnäytelmä löi pysyvän leimansa suomenkieliseen kirjallisuuteen."
Näin toteaa kirjailija-teatterintekijä Juha Hurme jälkisanoissaan ILO-LAULUun. Hän tähdentää yhtäältä kouraisevaan havainnollisuuteen ja toisaalta oopperamaisiin tehoihin kasvavaa kuvausta Jeesuksen vaiheista tässä 1690 alun perin ilmestyneessä evankeliumissa, joka kokoaa raamatuntapahtumat sekä kristinuskon että kansanrunouden voimapiiriin. Järisyttävää muotopuhtaasti sepitetyssä ja ilmeikkäästi esitetyssä messiadiksi kutsutussa eepoksessa onkin sittemmin KALEVALAsta tutuksi tullut trokeepohjainen säetaide, jonka ajan oppineet yhdistivät vahingolliseen pakanuuteen. Se lienee ollut käyttökelpoinen väline rahvaan herkistämisessä luterilaisuuteen. Suureen suosioon noussut ILO-LAULU JESUXESTA on upea runoteos, jossa näkymät vääryyden ja synnin kauheuksiin häviävät riemun mahtiin.
ILO-LAULUsta valmistettiin 1886 nykykielinen toisinto. Tästä WSOY:n kustanteesta on julkaistu 2020 Helmivyön näköispainos. Alkuperäisessä asussaan kirja ilmestyi viimeksi 1963 Otavalta: ntamo-teoslaitos seuraa tätä ja Johan Winterin (?--1705) pränttäämön Turussa 1690 lukijoiden ulottuville tuomaa tekstiä.