Ilon ja itkun kirjaimet on Mervi Pakkasen neljäs romaani, ja se vie lukijansa Kouvolan Myllykoskelta lappeenrantalaiseen tehdasmiljööseen.
Teos sijoittuu aikaan 1930-luvulta tähän päivään. Sataan vuoteen mahtuu ihmiskohtaloita, joissa ajankuvalla ja sen muuttumisella on merkittävä osansa. Sodan jälkeinen hämäräinen suru vaihtuu yhteisölliseen iloon ja kulttuurin kutsuun.
Se vie kilttiä tyttöä rytmillä arpajaisiin ja miehen käsivarsille.
Se osoittaa lähimmäisen kaipuun ja yhteydenpidon tärkeyden, jotka ilmentyvät autenttisissa kirjeissä, kiiltokuva-albumeiden elämänohjeissa sekä sotapojan muistokirjassa.