Sidosryhmäosaaminen, mitä se on? Sidosryhmäosaaminen on osa sidosryhmäkompetenssia, jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueilla tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa on kysymys: miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja kuinka he taitojaan osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassaan?
Laajasti ajatellen ihmisyhteisö nähdään sidosryhmäkokonaisuutta kuvaavana yhteiskuntana, joka olemassaolollaan palvelee omia ja sidosryhmiensä tarpeita myös yksilötasolla. Vielä tänään Inklusiivisuus -terminä ei ole kovin tuttu ja ehkä juuri siitä syystä ei kovin helposti määriteltävissä, osin vasta sisäänajovaiheessa. Perusajatukseltaan Inklusiivisuus kuvaa ajattelutapaa - kokonaisvaltaista ajattelua.
Suomenkielinen sanasto ei tunne suoraa vastinetta sanalle Inklusiivisuus. Keskusteluissa [suomen kieli] useasti Inklusiivisuus kohdennetaan osallistumismahdollisuuksiin, tasavertaisuuteen ja palveluiden saavutettavuuteen. Tällöin 'keskustelufokuksessa' ovat eri (sidos)ryhmien tasavertaisuuteen liittyvät näkökulmat. Vastaavalla englanninkielisellä termillä [inclusiveness] useasti indikoidaan eri (sidos)ryhmien osallistumiseen ja kehittämisprosesseihin.
Kokonaisuuksien näkemisen taidon [integraalinen ajattelu] keskiössä on taito nähdä asiakokonaisuudet oikeassa asiayhteydessä, jolloin 'ajattelija' pyrkii huomioimaan mahdollisimman monta eri asiaa, sekä niihin liittyviä muuttuvia tekijöitä, jotka edesauttavat ja edistävät myös sidosryhmäajatteluun keskeisesti liittyvää Inklusiivista toimintaa. Kokonaisuuksien näkemisen taidon 'fokukseen' nousevat muun muassa keskittymiseen ja aikaan liittyvät funktiot, jotka auttavat ymmärtämään sekä pohtimaan myös toisten näkemyksiä ja näkökulmia.
Integraatioajattelun [teorian] lähtökohtaisena ajatuksena on havaita, yhdistää ja arvostaa kaikkia ihmisyyden osapuolia luonnollisen tasapainoisesti.
Pirstaleisuutta kuvataan useasti käsitteellä fragmentaatio/fragmentoituminen [=pirstoutuminen], joka käsittää asioiden ja ilmiöiden hajanaisuutta. Sosiaalinen hajanaisuus on osa hajanaisuutta, jolloin ihmiset, tieto ja tietämys ovat erillään toisistaan, siis hajanaisia kokonaisuuksia -> näkökulmat, käsitykset ja ajatukset ovat sirpaloituneina palasina yhdessä kokonaisuudessa. - pirstaleisuus on kytkeytynyt osaksi kompleksisuutta [lat. complexus = yhteen kudottu].
Tutkimuskirjallisuudessa pirstaleisuutta käsitellään monin eri tavoin, joista yksi on kompleksisuus ja siihen liittyvät piirteet -> ilmiöt ja häiriöt työympäristössä. Englanninkielisen keskustelun 'fokuksessa' useasti nähdään vähemmistöryhmät, sama ilmiö on nähtävissä myös suomenkielisessä keskustelussa. Maailman kaikkeudessa kompleksisuus vaatii muutoskykyä. Bergbom ym. [2021] mukaan monimuotoiseen ja Inklusiiviseen työyhteisöön kuuluvat keskeisesti innovatiivisuus, luovuus, rakentava suhtautuminen poikkeaviin mielipiteisiin, ainutlaatuisuuden arvostaminen ja luottamus erimielisyyksiin.
Kuten todettua sosiaalinen hajanaisuus liitetään sidosryhmätilanteisiin, jossa ihmiset, tieto ja tietämys ovat toisistaan erillisiä hajanaisina kokonaisuuksina.
Pirstaleisuutta voidaan kuvata käsitteellä fragmentaatio [pirstaloituminen] -> asioiden ja ilmiöiden hajanaisuus, kompleksisuusajattelu.