Teos selvittää muodikkaan intersektionaalisuuden ja sille keskeisen valkoisuusparadigman tieteellistä merkitystä. Aihetta tarkastellaan sisältöanalyysin keinoin niin suomalaisen kuin yhdysvaltalaisen valtatutkimuksen, sosiologian, kulttuurintutkimuksen, historiantutkimuksen, koulutuspolitiikan ja yhteiskuntakeskustelun kautta.
Teoksessa osoitetaan paitsi valkoisuusparadigma myös intersektionaalinen ajattelu kauttaaltaan ongelmalliseksi tavaksi tutkia syrjäytyneisyyttä, länsimaisia valtarakenteita, vähemmistö- ja enemmistöidentiteettejä sekä ihmistieteitä ja yhteiskuntatieteitä yleisesti.
Syyksi osoittautuu, että intersektionaalinen ajattelu rikkoo lähes kaikkia perinteisen tieteellisen tutkimusajattelun metodologisia rajoitteita. Huolimatta suuresta suosiostaan se ei edusta pätevää argumentaation tapaa, saati tieteellistä ajattelua.
KIRJASTA SANOTTUA:
”Yksityiskohtaisesti perusteltu ja dokumentoitu puheenvuoro yliopiston uskottavuutta rapauttavasta politisoitumisesta. Vuoden tärkeimpiä tietokirjoja.”
‒ Jarkko Tontti, kirjailija, OTT
”... kriittinen ja tärkeä puheenvuoro aikamme ideologioiden monimutkaisista taustoista. Historian tajun ohentuessa ja yhä yksiulotteisemmaksi käyvän yhteiskuntakeskustelun aikana tätä teosta todella tarvitaan.”
‒ Janne Saarikivi, dosentti, Helsingin yliopisto
”Helon mukaan intersektionaalinen lähestymistapa ohjaa oikeisiin ongelmiin huomion kiinnittäviä tutkijoita vastaamaan vääriin kysymyksiin. Kirjoittajan väkevä tapa osallistua Yhdysvalloista alkaneeseen keskusteluun identiteettipoliittisen tutkimuksen yhteiskunnallisesta roolista kutsuu tutustumaan aiheeseen myös niitä, jotka eivät jaa hänen kritiikkiään.”
‒ Markku Kangaspuro, professori, Aleksanteri-instituutin johtaja, Helsingin yliopisto