Runoutta harrastetaan monella tapaa. Runoa voi lukea hiljaisesti omassa rauhassaan, niitä voi esittää julkisesti kapakoissa ja kirjastoissa mutta yhä useampi myös kirjoittaa itse runoja. Runokurssit ovatkin suosittuja.
Tommi Parkon uusi luovan kirjottamisen opas keskittyy runouden kirjoittamisen ongelmakohtiin. Parkon teoksessa haetaan keinoja tuoreen kielen löytämiseen, ilmaisun konkretisoimiseen ja rytmin parantamiseen. Näiden yksittäisen runojen ongelmakohtien ohella kirja keskittyy runokokoelman tekoon. Millaisia rakenteita runokokoelmassa voi olla? Kuinka yksittäisistä runoista saadaan runokokoelma? Mitä lukija odottaa runokokoelmalta?