Outo nimi, Intohimoinen tarkkailija?
Ehkä, ellei tunne Eudora Weltyn työtä. Hän jos kukaan oli passionate observer, ja koska olen intohimoinen Weltyn ihailija, niin mielestäni ei ole väärin jos osoittaakseni kunnioitusta rakastetulle kirjailijalle ja erinomaiselle valokuvaajalle käytän hänen epiteettiään. Kirjallisuuden ja taiteen parhaita edustajia olen muutenkin tottunut suruttomasti ihailemaan, ja jos se näkyy tekstissä, saa näkyä, se on tarkoituskin. Vilpittömässä ihailussa en näe mitään pahaa. Urheilijoita on ehkä liiankin helppoa ihailla, mutta kaikenlaisten doping-jupakoiden jälkeen paljon vaikeampaa. Silti kiintymys urheiluun näkyy rönsyilevässä tekstissä, joka entiseen tapaan poukkoilee sinne tänne, seikkailee ajassa ja paikassa, seurauksista välittämättä. Lyhyitä kertomuksia, muisteluksia, huokauksia, kommentteja - ja vähän muutakin: sitä Intohimoinen tarkkailija haluaa olla.
No mitä muuta nykyään puuhailet?
Enpä juuri mitään. Mitäpä vanha mies, miettii millaista elämä on ollut, millaista se on nyt. Yritän kuitenkin välttää olemasta sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin.