Jatkosodan oloissa vuonna 1943 synnytettiin Mäntsälän Hirvihaaran Invalidikylä ja villatehdas. Tuotanto käynnistyi kangerrellen Ruotsista lahjaksi saatujen käytettyjen koneitten, tavaralahjoitusten ja raha-avustusten varassa. Kylä sinnitteli sota-ajan arvaamattomissa olosuhteissa kuin Suomi pienoiskoossa. Tehtaan johto, Sotainvalidien Veljesliitto ja invalidi-isät perheineen joutuivat mukautumaan ylemmän tahon päätöksiin ja toimintaympäristön yllättäviin muutoksiin. Tähän maailmaan syntyi Timo-poika keskosena yhtenä pahimpana pommitusyönä vuonna 1943. Kirjassa Timo kertoo, kuinka hän kasvoi tehtaan ja jatkosodan jaloissa muiden ikätovereittensa kanssa. Hänen suuri haaveensa oli sodassa invalisoidun isänsä merimiestaustaa ajatellessa, että hän mahdollisimman varhain pääsisi suureen maailmaan, Amerikkaan ja New Yorkiin. Sodan jälkeen viisi- ja kuusikymmenlukujen aika antoi mahdollisuudet opiskeluun ja pohjan unelmien tavoittelulle.
Timo Roune kirjoittaa koskettavasti ja raikkaasti elämisestä jatkosodan jälkeisessä Invalidikylässä, kasvun tuomat edellytyksensä päästä opiskelemaan, ja siitä kuinka raivasi tiensä "Invalidikylästä maailmankylään". Teoksen lopussa hän antaa palaa täysillä, kun vihdoin saavutti yhden lapsuutensa suurista tavoitteistaan.