”Kun lähden lapsuudenkodista 1960-luvun lopulla ovet paukkuen, ovista varisee maali, talo piharakennuksiin on parhaat päivänsä nähnyt. Pian rakennukset puretaan ja jokea kiertävälle niemelle rakennetaan rivitaloja, toisten koteja.”
Kirjailija Irja Sinivaara kertoo elämän matkastaan vesien rannoilla, kartoista, joihin piirtää itsensä, ja kartoista, joihin ei mahdu, kirjoista joita on lukenut ja kirjoittanut.
Irjankirjaimet on omaelämäkerrallista mosaiikkia omanlaisensa perheen ottolapsena, kasvusta kirjailijaksi kirjain kerrallaan, rakkauksista, vääristä sanajärjestyksistä ja oikeista tapahtumahorisonteista. Aakkosto paasaa, ironisoi, kunnioittaa ja kyseenalaistaa.
Kirja kertoo paljon - ei kaikkea kuitenkaan, matkustaa lähelle, eksyy kauas, leikittelee muistin ja muistojen kanssa. Kompleksinen suhde yhteen, jos toiseen asiaan näyttäytyy aakkostossa anekdootteina, uteliaisuus tiivistyy sanoista laajeneviin merkityksiin.