”Kuution palikka, jota joku lekalla hakkaa pyöreään reikään. Se Jaana oli tuntenut olleensa aina. Lapsena tärkeintä oli olla osaansa tyytyvä ja tottelevainen, kaikin puolin vaivaton. Nuorena olisi pitänyt olla kunnon tyttö. No, tiedäthän, ei suunsoittoa eikä puuhastelua, johon sisältyi ns. huonosti käymisen riski. Aikuisena oli pitänyt ymmärtää, mikä on naisen paikka. Ja moitittu niiden vapauksien ottamisesta, joita samanikäisille miehille oli likimain tyrkytetty.”
Jaana on keski-ikäinen suomalainen nainen, koulutettu, päällikkötason työssä, lapset lentäneet maailmalle. Syksyinen A-luokan matka on hänen irtiottonsa oudoista odotuksista, pieleen menneistä ihmissuhteista, kumppanuudesta manchildin kanssa, seksismistä. Matkan edetessä Jaanan mielessä alkaa pyöriä T. S. Eliotin ajatelma: ”Ainoastaan ne, jotka ottavat riskin mennä liian pitkälle, voivat saada selville, kuinka pitkälle voi mennä.”
Samalla kun Jaana ottaa etäisyyttä asioihin, vanhojen valokuvien ihmiset ja vuosikymmenten takaiset tapahtumat tulevat lähemmäksi kuin hän lähtiessään osasi odottaa. Aikuisen naisen roadtripillä on mutkia ja käänteitä, mutta sen päämäärä toteutuu.