Matti Hovisepän kahdeksannessa kirjassa ja ensimmäisessä romaanissa, Isi, pyritään valottamaan sitä, kuinka lähelle puunrunkoa omena voikaan pudota.
Tekijä käsittelee isän ja pojan sekä henkistä että psyykkistä samankaltaisuutta.
Se välähtelee säännöllisen epäsäännöllisesti kummankin isättömän pojan elämäntaipaleen lähes kaikissa mutkissa