”Sisällä tuvassa isoäiti opetti Annaa kuuntelemaan näkinkenkiä. Isoäidillä oli aina isoja, kaukaisilta meriltä tuotuja näkinkenkiä pyöreistä rantakivistä muuratun takan päällä. Kun näkinkengän laittoi korvalle, ei voinut kuin lumoutuneena pysähtyä kuuntelemaan ikiaikaista kohinaa, kaukaisten merten kuohuntaa.”
“All'interno della casetta di campagna, la nonna insegnò ad Anna ad ascoltare le conchiglie. La nonna aveva sempre grandi conchiglie portate da mari lontani su un camino fatto di ciottoli di spiaggia. Se si metteva una conchiglia contro l'orecchio, non si poteva che restare ipnotizzati ad ascoltare il ronzio perpetuo dei mari lontani.”
Isoäidin vanavedessä on kaksikielinen hyvänmielen kertomus lapsuuden ”alkuaineista”. Samalla kun se on sukellus kielen ja kuvan maailmaan, se välittää pienen Annan ja hänen rakkaan isoäitinsä tarinan. Lapsen huomioiden ja isoäidin oppien ohella pääosaan pääsevät myös suomalainen luonto ja meri.
Katariina Mansikkaniemi on helsinkiläinen kuvataiteilija ja lukion lehtori. Isoäidin vanavedessä on teos, jossa yhdistyvät hänen kielellinen ja kuvallinen ilmaisunsa. Ne täydentävät toisiaan ja kuljettavat tarinaa eteenpäin, mutta samalla ne herättelevät myös lukijan omaa mielikuvitusta ja kokemuksia.