Tiina Lehikoisen Isoympyräkatu on kuin yhtä aikaa lyyrinen ja karu maisema. Se on kokoelma aforismeja, fragmentteja ja miniatyyrirunoja, joissa tunnustellaan kokemisen ja olemisen luonnetta: "Kaikki, ihminen, elämä, aika, onni, voida, tehdä, tulla joksikin; / kutsumme näitä rajoittamattomiksi käsitteiksi. Mikä meitä sitten pidättelee?" Teoksen puhuja liikkuu paikoissa ja tiloissa, ja liukuu niiden kerrostumiin - asemakaavoista kallioperään. Oivalluksen täyteisellä kielellä teos kääntyy lukijaansa kohti ja kutsuu hänet syventymään havaintoon, tässäoloon.