”Olin viime syksynä Helsingissä lueskelemassa. Keväällä olin suorittanut medikofiilitutkinnon ja syksyllä aloitin opinnot lääketieteellisessä tiedekunnassa. Mutta luvut ei tahtonut oikein maistaa. Ensiksikin olin vähän väsynyt ja hermostunut ainaiseen lukemiseen ja toiseksi oli sydänsuruillakin osansa. Olin kyllästynyt koko elämääni. Ehkä vaihtelu virkistäisi. Silloin kuulin tästä asiasta ja päätin, käy kuinka käy, lähteä mukaan osaltani yrittämään mitä voin tehdä maani hyväksi. Paljon siinä oli uskallettua, jättää kaikki ystävät ja omaiset ja lähteä henkensä uhalla vieraalle maalle. Vaan hengelleni en pannut juuri suurta arvoa...”
Vilho Rantanen (1894-1947) kirjattiin Jääkäripataljoona 27:n rulliin 9.11.1915 ja hän palasi jääkärien pääjoukon mukana 25.2.1918 Vaasaan. Rantasen päiväkirja kertoo matkasta Saksaan, sotilaskoulutuksesta ja lomista, rintamapalveluksesta, pataljoonan mielialoista, huhuista, kuohunnasta, odotuksista ja pettymyksistä sekä lopulta kotiinpaluusta, joka sekin tuottaa omat yllätyksensä. Suuren sodan pauhun läpi kuuluu silti koko ajan velvollisuuden ääni, joka kutsuu Suomen vapauttamiseen venäläisen sortovallan alta.