Jääkärikenraali Aarne Snellmanin sotilasura oli vaiherikas. Hän lähti vuonna 1915 ensimmäisten joukossa sotilaskoulutukseen Saksaan, toimi tykinjohtajana Misse- ja Aa-joen taisteluissa, patterin ja patteriston komentajana vapaussodassamme, osallistui tykistökomentajana Viron vapaussotaan sekä Aunuksen retkeen ja palveli pitkään suojeluskuntain yliesikunnassa.
Läheisin aselaji Aarne Snellmanille oli kuitenkin ilmavoimat, jossa hän palveli kahdesti. Snellman halusi kehittää ilmavoimia voimakkaasti sodan ajan tehtäviä varten mutta jyrkkänä ja suorasukaisena luonteena ajautui törmäyskurssille ilmavoimien johtavien upseerien kanssa eroten molemmilla kerroilla kiistojen vuoksi. Yhteistyön vaikeuden joutuivat todistamaan myös useat hänen jääkäritoverinsa ja luonteensa Snellman totesi itsekin voimatta asialle mitään. Monet hänen esittämänsä näkemykset ilmaaseesta osoittautuivat kuitenkin oikeiksi.
1930-luvulla Snellman toimi sotilasasiamiehenä Saksassa, jossa seurasi Hitlerin nousua sekä maan varustautumista sotaan. Siellä Snellmanin perehtyneisyydelle löytyi nyt käyttöä, sillä puolustusneuvoston puheenjohtaja marsalkka Mannerheim kääntyi hänen puoleensa, kun ilmavoimille ryhdyttiin etsimään ajanmukaista kalustoa.
Talvisodassa Snellmanin taipaleella seurasivat taistelut Laatokan Karjalassa tykistökomentajana ja jatkosodan alussa kaksikielisen Tammidivisioonan komentajuus. Aarne Snellmanin kohtaloksi koitui hänen esikuntansa pommitus Vaasenissa, Syvärillä.
Jääkärikenraali Aarne Snellmanin soturielämä kertoo tämän varjoon jääneen ristiriitaisen ilmavoimiemme kehittäjän ja J. V. Snellmanin pojanpojan tarinan niin sodan kuin rauhan ajan taisteluineen.