”Vaimojen ja äitien valppaudesta, urhoollisuudesta ja kestävyydestä riippuu näet suureksi osaksi miten miehet täyttävät isänmaallisen velvollisuutensa.”
(Tekla Hultin, 1936)
Aatteen paloa, sankarillista ihailua, huolta pojista ja sulhasista, ikävää, toivoa. Tätä kaikkea sisältyi niiden naisten muistoihin, jotka tavalla tai toisella osallistuivat jääkäriliikkeen toimintaan.
Keitä olivat jääkäriliikkeessä toimineet naiset? Miten he muistelivat ja tulkitsivat omaa toimintaansa? Jääkäriliikettä on perinteisesti tarkasteltu miesten sankarillisena kertomuksena, jossa naiset ovat jääneet sivuosaan. Tämä kirja nostaa ensimmäistä kertaa laajamittaisesti esiin naisten työn jääkärien ja jääkäriliikkeen hyväksi.
Kirjassa kuvataan niin aatteen naisia, etappiteiden hoivaajia, poikiensa kohtaloa murehtivia äitejä, sulhasia ikävöiviä nuoria naisia kuin sairaanhoitajien uhrautuvaa työtä. Varsinaisten jääkärivuosien jälkeen naiset osallistuivat heikompiosaisten jääkärien ja heidän perheidensä tukemiseen, vaalivat määrätietoisesti jääkäriliikkeen muistoa sekä kirjoittivat omaa historiaansa.