pikkuhiljaa pääsi tyhjenee
luu antaa periksi
solut rapisevat olkapäillesi
näen tyhjää silmiesi takana
silti jotain niin tuttua
Jalkaryömijän perunkirjoituksia on runoteos muistisairaan, reumaa sairastaneen äidin kuolemasta ja siitä, mitä jää - kipua, hellyyttä, muistoja, unia, naurua. Perintö ei ole pelkästään esineissä ja asiakirjoissa vaan teoissa, tavoissa, ihmisruumiin ja mielen kätköissä. Toisen kokoelmansa julkaiseva
Vilja Kerola piirtää sanan ja vesivärin siveltimellä kuvia, joissa kuolema ei ole loppu vaan huokaus - osa kiertoa, joka ei pyydä lupaa.