Millaista elämä oli ilman televisiota, puhelinta, autoa ja lasten karkkipäivää? Miten erilaista oli elää maaseudun haja-asutusalueella, keskustaajamassa tai kaupungissa? Jameksista jakkupukuun ja tohtorinhattuun valottaa suomalaista elämäntapaa, asenneilmaston muutosta, paikallishistoriaa ja elintason nousua 1950-luvulta 2020-luvulle yhden ihmisen näkökulmasta.
Sinikka Ruohonen valmistui ensin ompelunopettajaksi ja opiskeli työn ohessa sosiologiaa, kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa sekä väitteli tohtoriksi. Hän on toiminut koko ikänsä opetustehtävissä kulttuuri- ja vaatetusalalla ja viimeksi ennen eläkkeelle jäämistään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa yliopettajana. Oppiminen ja koulumaailma ovat olleet hänelle aina tärkeitä asioita. Oppilaitosten hankkeet, asuminen eri puolilla Suomea ja kolme lyhyttä jaksoa ulkomailla ovat antaneet uusia näkökulmia asioihin samoin kuin matkustelu eri puolilla Eurooppaa.
Käsillä tekeminen oli hänen lapsuudessaan osa arkipäivää ja suvun perintöä. Se on ohjasi ammatinvalintaa. Koti oli lämmin, huolehtivainen ja kannustava. Avioliitto ja muutto kaupunkiin veivät kulttuuriharrastusten pariin, mihin maaseudulla ei ollut mahdollisuutta. Työ, opiskelu, lapsen syntymä ja harrastukset ovat rytmittäneet kirjoittajan elämää sulassa sovussa. Kaupungissa asuessakin luonnossa liikkuminen on ollut tärkeä osa elämää.