Raskaana oleva nainen istuu sairaalan päivystyksessä. Odotustila on täynnä odottajia. Jono ei etene. Vähitellen vierustoverit ottavat kontaktia ja paljastavat arkisia ja eriskummallisia elämänkohtalojaan. Realistinen tilanne alkaa odotuksen jatkuessa taittua absurdiksi ja fantastiseksi. Odottajat muuttavat muotoaan, kukin traumansa mukaisesti, ja kaiken aikaa sairaalan katonrajassa kaartelee korppi, joka muistuttaa kaikesta pahasta, tuskallisesta ja väärästä, joka ihmisen elämässä on mahdollista. Aika kuluu minuutti kerrallaan, vai kuluuko sittenkään?
Katja Raunion esikoissarjakuvassa sairaalan päivystys rinnastuu Danten kiirastuleen ja Kafkan oikeusjuttuun. Se kuvaa järjestelmää, jonka tarkoitus on hoitaa ihmisiä, pelastaa näitä hengenvaarasta, mutta joka resurssien rajallisuuden ja kohtaamattomuuden kulttuurin vuoksi päätyy torjumaan sen, mikä ihmisessä on inhimillistä.